Passiivis-aggressiivinen käytös lamauttaa työyhteisön


passiivis-aggressiivinen5Esittelin työkaverilleni aikaansaannostani, josta olin ylpeä. Hän tokaisi: ”Onhan se ihan hyvä, mutta ei nyt mitenkään niin erikoinen. Ei siinä ole minulle mitään uutta.”

En vastannut mitään. Asia jäi kuitenkin painamaan. Aloin kasata sisälleni kiukkua häntä kohtaan ja lopulta olin hänelle niin vihainen, etten halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Mitä tapahtui?

Olin loukkaantunut ja tunsin itseni mitätöidyksi, mutta en tunnistanut omia tunteitani. Nämä tunnistamattomat tunteeni kääntyivät passiiviseksi aggressioksi ja sen myötä toiminnaksi, jota en itsekään olisi halunnut. Sen sijaan, että olisin kohdannut loukkaantumiseni, kieriskelin kiukussa ja otin etäisyyttä työtoveriini.

Tunteet haluavat aina tulla nähdyiksi. Jos ihminen ei tunnista ja hyväksy itsessään olevaa ensisijaista tunnetta, se pyrkii esiin kiertoteitse.

Tällainen passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen on hyvin yleistä työpaikoilla. Jos työyhteisössä on paljon epämiellyttäviä tunteita, joita ei tunnisteta ja käsitellä, ne ohjaavat käyttäytymistämme tiedostamattamme.

Tukahdutetut tunteet purkautuvat epäsuorasti. Epäilyt, turhautumiset, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, epävarmuus, pelko ja viha, joita ei ole nähty, purskahtelevat esiin kielteisenä asennoitumisena, katkeroitumisena, piikittelynä, sarkasmina, vähättelynä ja mitätöintinä sekä närkästyneisyytenä ja mielensäpahoittamisena. Myös yleinen paheksunta, pahantuulisuus, ylimielisyys, viivyttely ja juoruilu tai ääretön miellyttäminen tai sosiaalinen vetäytyminen voivat olla seurausta vaikeiden tunteiden tukahduttamisesta. Sisäänpäin kääntynyt viha aiheuttaa myös masennusta.

Organisaatioille tällainen on tuhoisaa ja tulee kalliiksi.

Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen hidastaa päätöksentekoa, heikentää riskien tunnistamista ja ennaltaehkäisyä, jumiuttaa päätösten täytäntöönpanoa ja lisää byrokratiaa.

Tällainen käyttäytyminen myös tarttuu helposti ja heikentää yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta ja kommunikointia sekä luo keskinäistä vihamielisyyttä ja turhautuneisuutta. Epämääräinen pinnanalainen konflikti on merkittävä stressitekijä ja luo työyhteisöön ahdistuneisuutta. Kaikki työyhteisössä kärsivät.

Mitä siis tehdä?

Avaimena passiivis-aggressiivisen käyttäytymisen välttämiseen on omaan tunnemaailmaan tutustuminen: omien tunteidensa tunnistaminen ja niiden hyväksyminen.

Vain ottamalla vastaan omat tunteemme pystymme kontrolloimaan niiden tuottamia reaktioita. Tiedostamalla ja hyväksymällä esimerkiksi turhautumiseni tai pelkoni, voin ottaa näiden tunteiden taustalla olevan asian asiallisesti puheeksi tiimini tai esimieheni kanssa. Ja kun tunne tulee nähdyksi sellaisena kuin se on, sen ei enää tarvitse pyrkiä näkyviin muita reittejä.

On jokaisen työntekijän vastuulla tunnistaa omat tunteensa ja käsitellä ne. Mutta myös esimiestyöskentelyllä voidaan vaikuttaa passiivis-aggressiiviseen käytökseen.

Esimies toimii esimerkkinä ja luo omalla käyttäytymisellään työyhteisön kulttuuria. Jos esimies itse ei tunnista ja hyväksy omia vaikeita tunteitaan ja toimii passiivis-aggressiivisesti, tällainen toimintamalli pesiytyy tiimin toimintakulttuuriin helposti laajemminkin. Esimies voi myös puuttua passiivis-aggressiiviseen käytökseen ja osoittaa, ettei sellaista hyväksytä. Hyvä esimies pystyy avaamaan ja käsittelemään yhdessä tällaisen käytöksen taustalla olevia tunteita ja johdattamaan yhteisönsä rakentavampiin toimintamalleihin.