Ovatko kehomielen harjoitukset työelämässä hallinnan väline? 4


ID-10081384

Kehon ja mielen yhteyksien tutkiminen on intohimoni. Käytän erilaisia kehomielen ja tietoisuustaitojen harjoituksia myös työyhteisöissä pitämissäni valmennuksissa ja työnohjauksissa. Tarkoitukseni on niiden avulla auttaa ihmisiä ottamaan etäisyyttä mielen hälinään ja kuulostelemaan sitä, mikä heille on todella merkityksellistä.

Viime vuosina innostus erityisesti mindfulnessin hyödyntämiseen työelämässä on kasvanut. Sen mahdollisuuksia hehkutetaan niin stressinhallinnan, työhyvinvoinnin kuin tuottavuuden kasvun kannalta. Olen itsekin vakuuttunut siitä, että itämaisista traditioista kumpuavilla harjoituksilla on meille paljon annettavaa.

Sosiologin pohjakoulutukseni ohjaa toisaalta minua tarkastelemaan erilaisia ilmiöitä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Siksi olen kiinnostuneena seurannut myös kriittistä keskustelua mindfulness-buumista. On olennaista kysyä, millä tavoin mindfulness, jooga ja muut kehomielen harjoitukset ovat kytköksissä yhteiskunnan valtarakenteisiin.

 Yksilöllistävää psykotekniikkaa?

Tartuin hyvin kiinnostuneena tuoreeseen kirjaan ”Ruumillisuus ja työelämä”, jossa on mukana Antti Saaren analyysi tietoisuustaitojen sovelluksista opetustyössä. Saaren artikkeli perustuu tietoisuustaitoja opetuksessa ja kasvatuksessa käsitteleviin teksteihin, varsinaista empiiristä tutkimusta sitä varten ei ole tehty.

Saaren johtopäätös on, että tietoisuustaidot toimivat ”psykotekniikkana”, joka paikantaa työelämän pulmat ja niiden ratkaisut yksilön omiksi tunne-elämän ja kehollisen läsnäolon haasteiksi. Hänen mukaansa asetelma saattaa osaltaan varmistaa vallitsevien ongelmien jatkuvuuden, kun näillä tekniikoilla koulutuksen hallinnalle taataan opettajien hiljainen hyväksyntä.

 Oopiumia kansalle?

Saaren argumentti on tuttu McMindfulness-keskustelusta. Kritiikki koskee sitä, että kun mindfulness bisnesmaailmassa irrotetaan buddhalaisista juuristaan, häviää harjoituksesta sen eettinen ja moraalinen ulottuvuus. Mindfulnessista tulee ikään kuin oopiumia kansalle. Kun ihmiset ohjataan keskittymään omaan mielenhallintaansa, he eivät ala vaatia muutoksia niihin olosuhteisiin, joista työelämän stressi ja pahoinvointi johtuvat. Työntekijöistä tulee helposti hallittavia, sopeutuvia alamaisia; itse itseään kurissa pitävää, tuottavaa työvoimaa.

Huoli on syytä ottaa vakavasti, sillä yhteiskunnallisten tai organisatoristen epäkohtien kääntäminen yksilöllisiksi ongelmiksi pönkittää epäoikeudenmukaisia valtarakenteita. Työyhteisön tasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos tiimi kärsii työn paljoudesta ja jatkuvasta kiireestä, ja lisääntyneiden töiden taustalta löytyvät organisaatiossa tehdyt henkilökunnan vähennykset, on epäreilua ja vaarallista hoitaa ongelmaa vain kurssittamalla työntekijöitä stressin- ja ajanhallintataidoissa.

Tietoisuustaidoista voi toki olla apua hankalassa tilanteessa elämiseen, mutta tärkeintä on tehdä korjauksia rakenteisiin, esimerkiksi kirkastaa työn tavoitteita ja muuttaa organisaation käytäntöjä siten, että tiimin työkuorma kevenee.

 Muutosvoima?

Mindfulnessin ja muiden kehomielen harjoitusten kriittinen tarkastelu on tärkeää. Harmillisesti kritiikistä jää kuitenkin usein puuttumaan se näkökulma, että kehomielen harjoituksiin voi sisältyä myös valtava vapautumisen ja voimaantumisen potentiaali. Meillä länsimaissa ei juuri ole omaa tietoisuustaitojen kehittämisen perinnettä. Luotamme rationaaliseen ajatteluun, emmekä ole tottuneet tietoisesti kuuntelemaan kehoamme ja tutkimaan mielemme sisältöjä.

Siksi kehomielen harjoitukset voivatkin avata kokonaan uuden näköalan siihen, mikä meille on tärkeää ja millä tavoin olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Tarve tehdä muutoksia epäkohtiin nousee sisältämme, ja tästä tietoisuudesta kumpuaa myös se ymmärrys ja voima – tarvittaessa myös vastarinta – jolla muutokset saadaan vietyä läpi.

Oleellista on, millä tavoin kehomielen harjoituksia työelämässä käytetään. Parhaassa tapauksessa niihin yhdistyy myös rakenteellinen tarkastelu, niiden seikkojen tunnistaminen, joihin kaivataan muutosta, ja ratkaisujen etsiminen yhdessä koko työyhteisön ääntä kuunnellen.


4 ajatuksia aiheesta “Ovatko kehomielen harjoitukset työelämässä hallinnan väline?

  • Henna

    Hienoa reflektointa. Yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasot tuovat jokainen oman systeemisen tarkastelukentän. Tietoisuustaidot voivat olla ”oopiumia” tai myös itsekkyyttä ja narsismia lisääviä…molemmissa tapauksissa huomio irtautuu itse ongelmasta.

    • Miia Toikka Artikkelin kirjoittaja

      Kiitos kommentista Henna! Hyvä kiteytys tuo, että tietoisuustaitojenkin vaikutuksia kannattaa tarkastella syteemisestä näkökulmasta.

  • Markus Vähälä

    Kiitos Miia tärkeästä kirjoituksesta! Olen itsekin pohtinut tätä teemaa ja tulen varmasti tutkailemaan teemaa tulevaisuudessa. Olen pohtinut millaista on ”neutraali”, ”harmaa” tai hyväksyttävissä oleva kehomielitietoisuuden soveltamisen alue nykyajan työpaikoilla. Voiko olla minkäänlaista ilmiöön liittyvää toimintaa, jonka kaikki voisivat jakaa ja kokea turvalliseksi? Onko niin, että kaikki mieleen liittyvä vaikuttaminen koetaan kajoamisena ihmisen intiimille alueelle, jota ei haluta jakaa työelämässä ja kuvaako tämä pelko juuri ajatusta ihmisen olemuksen jaosta kehoon ja mieleen. Minkälainen olisi turvallinen ja tieteellinen tai toisesta näkökulmasta tyhjä tai väritön kehomieliharjoitus? Työelämä, joka ei tunnista, tunnusta tai siedä erilaisia. uskonnollis-ideologis-filosofisia, historiallisia tai kulttuurisia virtauksia, luo ympärilleen oudon steriilin, hengettömän ja tunteettoman ilmapiirin, jossa saattaa herätä epäillä juuri tätä etiikan puutetta, kun toiminta on ”vain bisnestä”, eikä keskustelua toiminnan etiikasta ja toimijan arvoista käydä. Toisaalta neutraali työkulttuuri suojelee työyhteisöä ja ihmisiä pitämään erillään työn ja vapaa-ajan ”persoonan”, mutta onko tämä jako hyväksi ihmiselle? Ja onko se nykyajan työelämässä mahdollista tai tavoiteltavaa? Itse pitäisin tärkeänä, että ihminen kokonaisena kehomieliolentona voisi voida mahdollisimman hyvin niin työelämässä kuin elämässä. Siksi olisi hyvä luoda kulttuuria, jossa jokainen ihminen voisi kokeilla ja oppia erilaisia kehomieliharjoitteita, jotka ylläpitäisivät terveyttä ja toimintakykyä, ja jotka sopisivat ihmisen omaksumaan kulttuuriin, uskontoon ja ideologiaan ja toisaalta toimisivat riippumatta yhteisön tai yhteiskunnan yleisestä kulttuurista, uskonnosta tai ideologiasta. Tällä hetkellä koen turvallisemmaksi harjoittaa ja käydä ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ennemmin kehoon liittyvien käsitteiden ja harjoitteiden kautta kuin mieleen liittyvien harjoitteiden kautta, vaikka kysymyksessä on sama ilmiö.

    • Miia Toikka Artikkelin kirjoittaja

      Kiitos Markus, tosi hyviä pohdintoja! Monenlaisia kysymyksiä tosiaan nousee, kun näitä asioita tarkastelee eri näkökulmista. Jospa tärkeintä onkin juuri se, että ollaan hereillä erilaisten näkökulmien suhteen ja tehdään sen pohjalta mahdollisimman tietoisia valintoja mm. juuri siitä, millaisia harjoituksia työyhteisöissä ohjataan ja miten niitä sanoitetaan. Konkreettisesti se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kehomieliharjoitusten yhteydessä puhutaan ääneen siitä, että ratkaisuja on tärkeää etsiä myös rakenteellisella tasolla, ei vain yksilöstä. Molemmat puolethan kiistämättä vaikuttavat työyhteisönkin todellisuuteen.

Kommentointi on suljettu.